Toimittajat muokkaavat sitaatteja

Sitaatteja on pakkokin muokata, jotta jutusta saa ymmärrettävän. Kuvassa esimerkki tuoreen väitöstutkimuksen aineistosta.

Sitaatteja on pakkokin muokata, jotta jutusta saa ymmärrettävän. Kuvassa esimerkki tuoreen väitöstutkimuksen aineistosta.

Muutama vuosi elämästäni on kulunut haastattelunauhojen purkamiseen. Henkilöä oli haastateltu, koska hän oli asiantuntija tai koska hän oli superlatiivi: paras, nopein, kaunein, tietävin, viisain tai ainakin todella hyvä tavalla, jonka oletettiin kiinnostavan lukijoita. 

Nauhaa kertyi tunti tai kaksi. Purkaminen vei yleensä työpäivän. Jutun kokoaminen kunnolliseen, laajaan henkilökuvaan vei paljon enemmän kuin päivän. Suuri osa ajasta meni sen miettimiseen, mitä haastateltava tarkoittaa katkeilevan ajatustenkulun ja rönsyilevien vastausten puurossaan. Paitsi filosofit, heiltä sai sitaattikelpoista tekstiä laakista. 

Joskus toimituspäällikkö palautti tekstin korjailtavaksi, kun siitä esimerkiksi puuttui henkilön elämänhistorian kannalta tärkeitä asioita: eikö hän mitään sanonut tästä tai tästä, voitko mitenkään saada tätä tai tätä näkökulmaa mukaan? 

Sitaatit rakennetaan, sen tietää jokainen joka on nauhoja purkanut, vaikka journalistien oppaat ovat olleet jyrkästi toista mieltä. Lauri Haapanen on selvittänyt väitöstutkimuksessaan toimittajien haastattelutilanteita ja valmiita juttuja tutkimalla, mikä sitaattien rakentamista ohjaa. Tutkimuksen mukaan toimittajat tekevät ensisijaisesti juttuja, joka vastaavat niille asetettuja tavoitteita ja julkaisun arvoja. 

Vaikka juttu lopuksi näyttää haastateltavan monologilta, se perustuu toimittajan muokkaustyöhön ja valtaan valita juttuun sopivat ainekset.

Sitaattien muokkaamisessa on kolme vaihetta. Haapasen analyysin mukaan  ensiksi toimittajat irrottavat haastattelun eri vaiheista haastateltavan mielipiteitä ja näkemyksiä oman harkintansa mukaan, mutta niin että sitaatit luonnehtivat haastateltavaa ja hänen näkemyksiään siitä, mistä on puhe. Usein valitaan myös kohtia, joiden paikkansapitävyyden tarkistaminen olisi toimittajalle vaikeaa tai mahdotonta, jolloin vastuu puheiden todenperäisyydestä ei jää julkaisulle. 

Seuraavaksi valituista aineksista tehdään tarina. Sitaatit sijoitetaan juttuun niin, että ne palvelevat mahdollisimman hyvin jutulle ennalta suunniteltua (ja jutuntekoprosessin edetessä uudelleen arvioitua) juonta siten, että sitaatit ja jutun muu teksti vuorottelevat jouhevasti.  

Kolmanneksi sitaatit muokataan yleensä aina selkeiksi ja yleiskielisiksi.

Väitöstilaisuudessa Lauri Haapanen kannusti lukijoitakin analyyttisyyteen: ”Olkaa kriittisiä sitaattien suhteen, mutta samalla olkaa ymmärtäväisiä: Haastateltavalla on lopulta hyvin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, minkälainen jutusta tulee ja minkälaisessa kontekstissa heidän sanomisensa esitetään.”

 

Lauri Haapanen väitteli sitaattien rakentamisesta 11.3.2017 Helsingin yliopistossa suomen kielen oppiaineessa. Väitös Quoting Practices in Written Journalism löytyy täältä: http://urn.fi/URN:ISBN:ISBN 978-951-51-2952-9 

Pitkän linjan journalisti ja journalistisen työn opettaja, dosentti Maija Töyry pohdiskelee sitaatteja tyypillisesti aamukahvipöydässään Nuuksiossa ja on yleisesti sitä mieltä, että sitaattien tarkistuttaminen haastateltavalla on itsestäänselvyys ja jokaisen journalistin kunnia-asia.